Villusbiopsia (istukkanäyte)

Istukkanäyte otetaan yleensä 11-12 raskausviikolla. Ennen toimenpidettä tehdään aina ultraäänitutkimus, jolla varmistetaan raskauden kesto ja selvitetään istukan paikka. Vatsan ihon läpi tehtävä näytteenotto aiheuttaa lievää kipua

Istukassa on useimmiten jo valmiiksi jakautuvia soluja kromosomitutkimuksia varten. Kromosomien arviointi voidaan tehdä jo muutaman päivän viljelyn jälkeen ja tulos saadaan usein viikossa. Joskus jakautuvia soluja ei ole riittävästi, ja niitä joudutaan edelleen viljelemään. Tällöin tulos voi valmistua vasta 2-3 viikon kuluttua. Lapsivesitutkimukseen verrattuna istukkatutkimuksen etu on se, että tulos saadaan aikaisemmin. Kromosomien lukumäärä selviää molemmilla tutkimuksilla luotettavasti.


Istukkanäyte tutkimuksen riskit


Alkuraskauden keskenmenot ovat yleisiä: ensimmäisen kolmen raskauskuukauden aikana noin 10-15% raskauksista menee kesken. Vielä 10-viikkoisistakin raskauksista 4-5% menee itsestään kesken. Istukkanäytteen otto lisää tätä riskiä vajaan prosentin verran. Itsestään tapahtuvien keskenmenojen tavallisuuden vuoksi ei aina ole selvitettävissä, johtuiko istukkanäytteen jälkeinen keskenmeno juuri näytteen otosta.

Joskus (1-2%:ssa tapauksista) istukkanäytteen kromosomitutkimuksessa esiintyy tulkintavaikeuksia, jotka johtuvat siitä, että istukassa voi esiintyä solulinjoja, joissa on poikkeava kromosomisto, vaikka sikiön kromosomit olisivat normaalit. Tämä näkyy ns. istukkamosaikismina eli näytteessä nähdään sekä kromosomistoltaan normaaleja että poikkeavia soluja. Tuloksen selventämiseksi tehdään tällöin usein uusi kromosomitutkimus lapsivesinäytteestä. Useimmiten istukkatutkimuksen kromosomitulos on kuitenkin yksiselitteinen ja luotettava. Sikiön kromosomitutkimus selvittää aina myös sikiön sukupuolen; haluttaessa myös tämä ilmoitetaan vastauksen yhteydessä vanhemmille.